Pelikäsitys on yksittäisen pelaajan ymmärrys pelinkulusta. Pelikäsitys rakentuu pelin ymmärtämisen, pelinlukemisen ja ratkaisunteon ympärille. Pelikäsitys on yhteydessä pelaajan henkilökohtaiseen taktiikkaan ja siihen miten hyvin taktiikkaa voidaan toteuttaa. Tämä on yhteydessä pelaajan yksilölliseen kykyyn tehdä ratkaisuja kentällä. Kentällä pelaaja seuraa jatkuvasti ympäristössä tapahtuvia muutoksia , jota kutsutaan pelinlukemiseksi.
Oikeanlaiset ratkaisut kentällä ovat hyvän pelikäsityksen lähtökohta. Pelaaja, joka omaa hyvän pelikäsityksen pystyy hyödyntämään pelissä muita ominaisuuksiaan kuten fyysisiä, henkisiä ja taidollisia ominaisuuksia. Joukkueen edunmukaiset ratkaisut kentällä ovat lähtöisin pelaajan pelitilannevalinnoista.
Hyvä pelikäsitys tarvitsee myös hyvää pelinymmärrystä. Kuitenkaan tämä ei yksistään takaa hyvää pelikäsitystä, sillä pelaajan pitää pystyä lukemaan peliä. Pelaaja tekee ratkaisut vallitsevan pelitilanteen pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä , että pelaajan tulee kokoajan lukea pelistä millainen pelitilanne kentällä on käynnissä. Pelaaminen kentällä on seurausta yksittäisen pelaajan tekemistä ratkaisuista. Pelaajien ratkaisut pohjautuvat pallollisen pelaajan tilan ja ajan mukaan, eli miten pallollinen käyttäytyy ja miten pallottomat pelaajat liikkuvat kussakin tilanteessa. Ratkaisujen teko on hyvin yksilöllistä ja pelaajat tekevät erilaisia ratkaisuja selvitäkseen tilanteista. Taitava ja luova pelaaja pystyy ratkaisemaan vaikeimmatkin tilanteet. Pelitilanteessa ei riitä ainoastaan pelikäsitys. Pelaajalla pitää olla tietynlainen taitotaso, jotta hän pystyy toteuttamaan pelitilanteelle vaadittuja tehtäviä. Usein tietty pelitilanne vaatii taktisen sekä taidollisen suorituksen. Kyky yhdistää ”mitä tehdä” ja ”miten tehdä” on pelitaitoa.
Valmentajan tehtävänä on pyrkiä kehittämään pelaajien reflektiivistä osaamista. Pelaajien tulisi itse pystyä oivaltamaan kuinka yksittäisen pelaajan ratkaisut vaikuttavat kentällä. Pelikäsitys kehittyy oivaltamisen kautta.
Lajitaitavuus on salibandyssa lajitekniikoiden hallintaa muuttuvissa tilanteissa. Taitavan pelaajan tekniikka on virheetöntä ja sujuvaa. Hän pystyy hallitsemaan palloa ahtaissa tiloissa ja vastapelaajan ahdistamana. Hänellä on taitojen kautta kyky toimia oikein ja rauhallisesti. Lajitaidot olisi hyvä kehittää tasolle, jossa pelaajan ei tarvitse enää keskittyä pelivälineen hallintaan vaan hänen huomionsa keskittyy tilanteisiin, joita kentällä tapahtuu. Pelaaja jolla on hyvät lajitaidot pystyy luomaan oman taitavuutensa kautta tilaa ja aikaa kentälle, josta muut kenttäpelaajat hyötyvät.
Harjoitusmäärät vaikuttavat suoraan taitojen oppimiseen. Käytännössä enemmän harjoitellut on taitavampi kuin vähemmän harjoitellut. Väärin tehdyt harjoitteet eivät kehitä haluttua ominaisuutta optimaalisesti. Harjoittelua tulisi olla määrällisesti paljon ja sen on oltava laadullisesti hyvää. Liikuntataitojen oppimisen taustalla on havaintoja ja päätöksentekoa. Nämä vaikuttavat osaltaan taitojen oppimiseen. Valmentajan tulisi pystyä rakentamaan harjoituksia, joissa hän käyttää edellä mainittuja keinoja.
Motorinen oppiminen tapahtuu jonkin harjoitellun suorituksen paranemisena ja yhteydenmukaisuutena. Harjoittelun johdosta uusi taito voidaan viedä uuteen ympäristöön. Motorinen oppiminen käsitellään taitoa vaativina suorituksina, jotka muuttavat liikkeiden koordinointia ja kognitiivista toimintaa.
Pallonkäsittelytaidot ovat liikkumisen ohella salibandyssä tärkeä taito. Pelissä kuljetetaan palloa eri suuntiin, suojataan palloa, harhautetaan, laukaistaan ja ohjataan pomppivia palloja. Pelin sisällä on suuri määrä tilanteita, joissa tarvitaan pallonkäsittelytaitoja. Laukominen ja syöttäminen vaativat pallokosketuksen. Pelaajan on myös hyvä tiedostaa vartalon ja käsien asennon vaikutukset pallon liikuttamiseen. Pallonkäsittelyssä tärkeää on oppia hallitsemaan palloa lavan eri osilla. Palloa hallittaessa mailaa käsitellään ranteilla ja pyritään oppimaan pitämään pallo hallussa pienellä liikkeellä. Lisäksi laajojen liikkeiden oppimisen kannalta pallon liikuttaminen eteen ja taakse on tärkeää. Alakäden oikeanlainen käyttö on opittava. Alakäsi liukuu mailan vartta pitkin riippuen suorituksen laajuudesta.
Pallonhallinta ei ole ainoastaan hienoja harhautuksia pienessä tilassa. Pelaajan on osattava käyttää oikein ylä- ja alakättä, sekä omaa vartaloaan. Oppimisen kannalta hienot yksittäiset suoritukset ovat tärkeitä lasten ja nuorten harjoittelussa. Erilaiset harhautukset pallon kanssa toimivat motivaation lähteenä pallonhallinta harjoituksissa. Pelillisissä tilanteissa pallonhallinta on keskiössä. Pallollisen pelaajan pitäisi pystyä kuljettamaan palloa kovaa vauhtia ja pitämään samanaikaisesti katse ylhäällä. Pelaajan on oltava valmis syöttämään, laukomaan ja harhauttamaan. Taitavan pelaajan lähtökohtana on viettää mahdollisimman paljon aikaa pallon kanssa. Mitä enemmän pelaaja viettää pallon kanssa aikaa sitä paremmin pelaaja on valmis toimimaan pelillisissä tilanteissa.
Pelaajan tulisi oivaltaa miksi syöttäminen on tärkeää pelissä. Syöttäminen edistää peliä ja pallo on nopeampi kuin pelaaja. Hyvät ja taitavat syötöt takaavat pelin ja pallonhallinnan omalla joukkueella. Lähtökohtaisesti hyvän syöttöpelin omaava joukkue pystyy pitämään palloa itsellään ja syöttöjen avulla luomaan tilaa ja aikaa kentälle. Tila ja aika syntyvät syöttelyn ansiosta, jolloin vastustaja joutuu reagoimaan syöttöihin. Syöttelypelin tavoitteena on saada pallo pelaajalle, joka pystyy edistämään peliä. Syöttö vapaalle pelaajalle ei aina pelkästään riitä. Hyvälle maalintekopaikalle pääsy syöttelyn avulla vaatii taktista osaamista, oikea-aikaista syöttöä sekä odottamatonta ja tarkkaa syöttöä. Syöttötekniikat ovat syöttöjä, joita pelaajan tulee hallita riippuen pelitilanteesta. Pelaajan tulisi tunnistaa millainen syöttö annetaan pelin eri tilanteissa. Syötön on oltava tarkoituksenmukainen. Erilaisia syöttötekniikoita ovat rannesyöttö, rannesyöttö saatolla, rystysyöttö, ”lättysyöttö” ja kaaripallo. Pelitilanteessa syöttö tulisi olla niin hyvä, että vastaanottaja pystyy jatkamaan peliä ilman häirintää. Tilanne luodaan oikea-aikaisesta liikkeestä vapaaseen tilaan ja se vaatii syöttäjältä pelinlukutaitoa antaa syöttö oikeaan aikaan sopivalla kovuudella. Erityisesti liikkuvalle pelaajalle syöttäminen vaatii hyvää teknistä osaamista. Syöttäjän tulee lukea tilanne, jotta pallo saataisiin vastaanottajalle mieluummin hieman eteen kuin taakse.
Laukauksia on monenlaisia ja pelaajan pitäisi pystyä valitsemaan tilanteeseen sopiva vaihtoehto. Tilanteesta riippuen tulisi huomioida onko laukaus tarkka, yllätyksellinen vai kova. Käytetyimpiä laukaisuja ovat rannelaukaus, kiertorannelaukaus ja lyöntilaukaus. Laukauksia harjoiteltaessa voidaan harjoitella pelkästään laukausta, mikä parantaa laukauksen kovuutta sekä tarkkuutta. Olisi kuitenkin tärkeää saada laukaus nopeasti siirrettyä pelinomaisiin harjoituksiin. Tällöin laukaisu tapahtuu pienessä tilassa ja ahdistettuna, jolloin aikaa laukaukselle on vähän.
Harhautuksella pyritään luomaan itselle tilaa kentällä. Puolustava pelaaja pyritään saamaan harhautetuksi erilaisilla harhautuksilla. Salibandyssa harhautuksiin voidaan lukea mailaharhautus, vartaloharhautus, syöttöharhautus ja laukaisuharhautus, sekä näiden erilaiset yhdistelmät. Pallollisen pelaajan tulisi harjoitella kaikkea neljää harhautustyyliä, jotta hän pystyy käyttämään pelitilanteessa vaadittavia harhautusta. Pelitilanteessa harhautus valitaan sillä hetkellä kun pelaajalla on pallo. Usein se voi olla mikä tahansa neljästä vaihtoehdosta.